surun mietteitä

Tuntuu todella pahalta, tunteet nousivat pintaan...
just ystäväni kans puhuin puhelimessa hän kertoi et 13.8 olin laittanut tekstiviestin et semmoinen olo et jotain ikävää tapahtuu  ja itkettävä  olo oli tullut.. 20.8 sain tietää et syöpä oli saanut isässäni voiton.. et todella hirveetä, heti seuraavana päivänä lähdettiin kemiin.. ja suoraan sairaalaan katsomaan isää..
tuntui pahalta et isä suunnitteli omia hautajaisia...viikon verran se sit oli läskässä, maanantaina pääsi kotia oli tarkoitus et saattohoito olisi kotona, se laitettiin kävelemään alas taksiin jota joutui odottaan 45min, ei ,muka ollut pyörätuolia..ja ei edes matkaan happipulloa jota ois tosissaanki tarvinnut.. no illalla sit joutui meneen vuodeosastolle.. ja päivä päivältä huononi, yhtenä iltana kyseli tyttärestäni, surullisena isä tuumasi et paljosta hän joutuu luopumaan.. mut niin jouduttiin mekin..
perjantai iltana isä kävi virkeämpänää, söiki kunnolla viimeisen kerran.. ja ennen nukkumaan laittamista luki iltarukouksenki eli levolle laske luojani armias ole suojani, loput jätti lukematta ja loppuun vain minä luotan nukkumiseen..
seuraavana päivänä ei enää kyennyt juuri puhumaan, me sit äitipuoleni kans luettiin se isälle ja näin kuinka isällä kyynel valui silmä kulmasta..
ja sinä iltana kuume nousi tuli keuhkokuume, sunnuntaina ei paljoa muuta kuin nukkui..
tätini ja hänen mies tulivat yöksi sinne ja puoli kuuden aikaa soittivat et isä on nukkunut pois.. toisaalta helpotti et isä päässyt tuskista pois...
ja kuinka toivoin et isä voittais syövän, mut perhana päin vastoin kävi... miks semmoisia sairauksia onki ja välillä tuntuu et miksi lääkärit ei perehdy vaihtoehto hoitoihin jos niitä yhdistämällä lääketieteeseen  saatais parempia tuloksia aikaiseksi, lääkärit herätkää ottamaan asioista selvää...tulee väkisten mieleen et oisko luontais tuotteilla isä voitu pelastaa...


isä oli kuitenki harvinais laatuinen mies,
hän on elämänsä aikana juossut yli 50 marathonia,
sekä  muutaman kerran hiihtänyt finlandia hiihdossa..
ja tuntuu tää uskomattomalta et isään tuli tuo sairaus,
 en muista elämäni aikana isä olisi edes flunssaa sairastanut...
joka asiasta hän aina ajatteli positiivisesti ja periksi ei anneta meininki..
olin aina ajatellut et isä elää yli 90 vuotiaaksi mut toisin kävi...

muistan teini aikana isä luki mulle juoksija lehdestä juttuja nyt tekisin mitä tahansa kun hän vain olisi lukemassa..itseäni ei siinä iässä paljoa kiinnostanut..

suru ja kaipuu suunnaton
niin lopullinen  tää kaikki on..