sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Muisteluja Mauri-myrskystä

vuonna 1982 olin viidennellä luokalla koulussa ja muistan kun koulussa katsottiin et onpa kova tuuli, mutta sit koulun jälkeen se myrsky paheni ja vesi nousi hyvin korkealle.. katoista lensi pellit ja autojaki muistaaksein lenteli.. kovasti tuhoja se sai aikaiseksi.. no illalla se ilmeisesti oli senverran tyyntynyt et lähdin lasten keramiikkaan ja siellä kynttilän valossa tein tuon kasvopatsaan, sähköthän vielä oli poikki.. tuossa linkin takana on lisää tietoa siitä myrskystä.. oisi ihan kiva jos ois kuvia mut eipä ainakaan itselläni ole.nuista linkeistä saa enemmän tietoa.http://fi.wikipedia.org/wiki/Mauri-myrsky ja http://yle.fi/uutiset/mauri-myrsky_oli_vuosisadan_myrakka_pohjois-suomessa/5886327... eli siitä Myrskystä on jo aikaa tasan 31 vuotta...

Nimipäivä onnittelut kaikille Mauri nimisille .. minulla oli erittäin raskas viikonloppu takana, mut siitä päivityksen teen huomenna..

perjantai 13. syyskuuta 2013

surun mietteitä

Tuntuu todella pahalta, tunteet nousivat pintaan...
just ystäväni kans puhuin puhelimessa hän kertoi et 13.8 olin laittanut tekstiviestin et semmoinen olo et jotain ikävää tapahtuu  ja itkettävä  olo oli tullut.. 20.8 sain tietää et syöpä oli saanut isässäni voiton.. et todella hirveetä, heti seuraavana päivänä lähdettiin kemiin.. ja suoraan sairaalaan katsomaan isää..
tuntui pahalta et isä suunnitteli omia hautajaisia...viikon verran se sit oli läskässä, maanantaina pääsi kotia oli tarkoitus et saattohoito olisi kotona, se laitettiin kävelemään alas taksiin jota joutui odottaan 45min, ei ,muka ollut pyörätuolia..ja ei edes matkaan happipulloa jota ois tosissaanki tarvinnut.. no illalla sit joutui meneen vuodeosastolle.. ja päivä päivältä huononi, yhtenä iltana kyseli tyttärestäni, surullisena isä tuumasi et paljosta hän joutuu luopumaan.. mut niin jouduttiin mekin..
perjantai iltana isä kävi virkeämpänää, söiki kunnolla viimeisen kerran.. ja ennen nukkumaan laittamista luki iltarukouksenki eli levolle laske luojani armias ole suojani, loput jätti lukematta ja loppuun vain minä luotan nukkumiseen..
seuraavana päivänä ei enää kyennyt juuri puhumaan, me sit äitipuoleni kans luettiin se isälle ja näin kuinka isällä kyynel valui silmä kulmasta..
ja sinä iltana kuume nousi tuli keuhkokuume, sunnuntaina ei paljoa muuta kuin nukkui..
tätini ja hänen mies tulivat yöksi sinne ja puoli kuuden aikaa soittivat et isä on nukkunut pois.. toisaalta helpotti et isä päässyt tuskista pois...
ja kuinka toivoin et isä voittais syövän, mut perhana päin vastoin kävi... miks semmoisia sairauksia onki ja välillä tuntuu et miksi lääkärit ei perehdy vaihtoehto hoitoihin jos niitä yhdistämällä lääketieteeseen  saatais parempia tuloksia aikaiseksi, lääkärit herätkää ottamaan asioista selvää...tulee väkisten mieleen et oisko luontais tuotteilla isä voitu pelastaa...


isä oli kuitenki harvinais laatuinen mies,
hän on elämänsä aikana juossut yli 50 marathonia,
sekä  muutaman kerran hiihtänyt finlandia hiihdossa..
ja tuntuu tää uskomattomalta et isään tuli tuo sairaus,
 en muista elämäni aikana isä olisi edes flunssaa sairastanut...
joka asiasta hän aina ajatteli positiivisesti ja periksi ei anneta meininki..
olin aina ajatellut et isä elää yli 90 vuotiaaksi mut toisin kävi...

muistan teini aikana isä luki mulle juoksija lehdestä juttuja nyt tekisin mitä tahansa kun hän vain olisi lukemassa..itseäni ei siinä iässä paljoa kiinnostanut..

suru ja kaipuu suunnaton
niin lopullinen  tää kaikki on..

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

tytöt kouluun ja pojat eskariin...


Täällä Kuusamossa on koulumuutokset nyt tapetilla kun kouluja aiotaan yhdistää, mieheni luki siitä maanantai aamun lehdestä.. Tyttäremme kuunteli ja löi nyrkillä pöytään ja sanoi et tytöt kouluun ja pojat eskariin.. mieheni kysyi kaikkiko ja koko ajan eli noin 10 vuotta niin tyttö tuumasi et niin... no mies soitti koilissanomien meille soitetaan palstalle, ja tän päivän lehteen se sit tuli... kerranki jotain piristävää, yleensä aina jotain nurinaa ja moittimista noissa...

no nyt oon vähemmän jaksanut tänne päivittää... ku ei oo paljon mitään jaksanut, tai paremminki ehtinyt sadonkorjuun aika

lauantai 7. syyskuuta 2013

isä

Voimasi uupui olit väsynyt niin.
 Me katsoimme silmiisi sammuviin.
Toivotimme :isä rakas hyvää matkaa
 sun täytyy tästä yksin jatkaa
.Mut seurana sulla on enkeleitä
 me hyvästelemme silmissä kyyneleitä..     

maanantai aamuna rakas isäni nukkui pois, syöpä vei voiton.
olin pariviikkoa kotiseudulla, raskaalla matkalla... Isä oli saattohoidossa Kemin vuodeosastolla os 1, sinne erittäin suuret kiitokset ihanat hoitajat ja ihana lääkäri.. meidät omaisetki otettiin todella hyvin huomioon ja isä sai tosi hyvää hoitoa..
Tässä isän sairastumisen aikoihin on ollut hirveän rankkaa, en ole tänne aikaisemmin oikein kirjoitellutkaan tästä kaikesta.. itsellä ollut kans tosi vaikeaa kun matkaa on yli 250km ja kulkuyhteydet todella surkeat.. oon etsinyt onko Kuusamossa omaisille vertaistuki ryhmää eikä ole, välillä tuntui et oon ihan yksin kaikein tämän keskellä, ja läheisienkään kans en voinut välimatkan takia olla...
mut kyllä tässä oon raivoissaan ku kuullut kaikkea miten länskässä on isää kohdeltu, suoraan sanottuna jos potilas ei väsy taisteleen niin se väsytetään...aivan hirveetä.. ja isäni oli luonteelta todella positiivinen ja taistelija luonne, kuvastaahan se luonnettaki kun on yli 50 maratooniaki juossut..
tuntuu hirveältä ajatella et isä on todella pois et en voi enää kuulla isän ääntä, enkä  nähdä sitä muualla kuin unissa... elämä  on epäreilua...